Lauri Jäntti

Lauri Jäntti (1909–2006) oli monipuolinen kustannus- ja kulttuurialan vaikuttaja sekä tietokirjailija. Hän syntyi kustantajaperheeseen, ja kirjat tulivat kuulumaan läheisesti hänen elämäänsä.

Hänen isänsä Jalmari Jäntti oli WSOY:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, ja Jalmarin pojat seurasivat isänsä jälkiä. Yrjö Jäntti aloitti kustantamon palveluksessa 21-vuotiaana ja eteni aikanaan toimitusjohtajaksi isänsä jälkeen. Nuorempi veli Lauri puolestaan aloitti WSOY:ssä 22-vuotiaana. Kun WSOY ja Otava 1934 perustivat Yhtyneet Kuvalehdet -lehtiyhtiön (nyk. Otavamedia), Lauri Jäntti siirtyi siihen ja toimi sen johdossa 35 vuoden ajan eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Vuonna 1978 hänelle myönnettiin kanslianeuvoksen arvonimi.

Työnsä ohessa Jäntti oli aktiivinen tietokirjailija ja suomalaisen kulttuurin edistäjä. Hän julkaisi toistakymmentä kirjaa. Suuren yleisön keskuudessa Lauri Jäntti tuli jo 1950-luvulla tunnetuksi sotakirjailijana. Hän osallistui tykistöupseerina talvi- ja jatkosotaan, ja kokemuksiaan hän kuvasi kirjoissa Kannaksen suurtaisteluissa, Tykinjyskeessä jatkosodassa sekä Viipurin viimeinen päivä. Koko jatkosodan ajan hän oli tiiviissä kirjeenvaihdossa perheensä kanssa ja julkaisi kirjeenvaihtoaan jälkipolville kirjassaan Salainen sotapäiväkirjani.

Pari vuosikymmentä sotien jälkeen hän sai majurin arvon. Sotahistoriaa, paljolti omien muistojen pohjalta, käsitteli vuonna 1990 ilmestynyt Kolme sotaa ja yksi taistelu. Taistelu viittasi tässä kevään 1972 tapahtumiin, silloin Suomen johtavan kustantamon WSOY:n valtataisteluun, jossa yhtiön hallintoneuvoston jäsenellä Lauri Jäntillä oli keskeinen osuus moniarvoisen kustannuspolitiikan puoltajana. Tästä aikanaan laajasti mediahuomiota saaneesta kovaotteisestakin ”taistelusta” julkaistiin pilapiirroksia, joista yksi on tällä sivulla.

Lauri Jäntin yleinen toimeliaisuus ja monipuolisuus tietokirjailijana tulivat esille myös hänen havaitessaan, että tarvittiin tietoa sotien aikana laajasti jaetuista kunniamerkeistä ja niiden käytöstä. Tämän tuloksena syntyi hänen ja Christian Karnilan kirjoittama Kunniamerkkiaapinen, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi 1958. Kirja ja sen myöhemmät painokset tulivatkin monen vuosikymmenen ajaksi paljon käytetyksi alansa auktoriteetiksi Suomessa. Vastaavasti Jäntti koki, että olisi tarvetta koko Suomea koskevalle matkaoppaalle. Näin syntyi vuonna 1959 Jäntin toimittama Suomen Kuvalehden Matkaopas, jonka suosiosta kertoo, että siitä otettiin jo ensimmäisenä vuotena neljä lisäpainosta.

Lauri Jäntin mieluisiin harrastuksiin kuuluivat vanhat esineet. Hän kertoi ostaneensa ensimmäisillä palkkarahoillaan taidetta ja vanhoja esineitä. Esineitä kertyi vuosien varrella mittava kokoelma. Vuonna 1967 avattiinkin Lauri Jäntin kokoelma yleisölle Koskipirtti-nimisenä juhlatalona ja museona, joka oli perustettu hänen vaimonsa Kuuskoski-suvun kotikartanon väentaloon ja meijeriin Aurassa. Kaikkiaan Jäntin kokoelma käsittää lähes 3 000 esinettä. Koskipirtistä on tullut suosittu juhla- ja kokoustalo sekä kiinnostava kulttuurimatkailukohde, jossa Lauri Jäntin vanhojen talonpoikaisesineiden kokoelma on aidossa miljöössä esillä. Jäntti on todennut:

”Näitä vanhoja esineitä kerätessä olen huomannut sen, että talonpojan sielussa on ollut arkisiakin esineitä tehdessä tavoitteena kauneus. Silmä lepää heidän ratkaisuissaan. — — Kauneutta ihan tavallisen arjen työvälineissä.”

Jäntti sovelsi kulttuurihistorian ja varsinkin esinehistorian harrastustaan toisellakin tavalla: vuonna 1970 ilmestyi hänen kirjansa Talonpoikaisesineistön katoavaa kauneutta, kolme vuotta myöhemmin Isoäitiemme aika ja vielä kahden vuoden kuluttua Oi niitä aikoja. Niissä Jäntti saattoi hyödyntää laajaa historiallista tietämystään sekä kokoelmiaan erityisesti talonpoikaisantiikista.

Lauri Jäntin kulttuuriteko oli tietokirjallisuuden palkitsemiseen keskittyvän säätiön perustaminen 1983. Tällä hän halusi edistää itselleen tärkeän kirjallisuuden aluetta, tietokirjallisuutta. Lauri Jäntin palkinnosta tuli maamme ensimmäinen tietokirjallisuutta edistävä palkinto, ja sitä on jaettu vuosittain 1985 alkaen. Hän lahjoitti säätiön peruspääomaksi omistamansa WSOY:n osakkeet ja kirjojensa tekijänpalkkiot. Jäntti itse toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1996 ja sen jälkeen hallituksen jäsenenä vuoteen 2001, jolloin hänet valittiin kunniapuheenjohtajaksi. Lauri Jäntin säätiön palkinnon ja kunniamaininnan on tähän mennessä saanut yli 100 suomalaista tietokirjailijaa.

Lauri Jäntin olemuksessa ei ollut tykistöupseerilta ehkä odotettavaa karskiutta, vaikka hän osasi tarvittaessa toimia lujasti ja määrätietoisesti. Hän oli kohtelias ja vaatimaton herrasmies, ja hänessä oli runsain määrin sitä, mitä usein sanotaan sydämen sivistykseksi. Enemmänkin, hänessä oli sydämen hyvyyttä, jonka säilymisessä vahva osuutensa oli yli seitsemän vuosikymmentä jatkuneella onnellisella avioliitolla ja rikkaalla perhe-elämällä.