Lauri Jäntin säätiön vuoden 2020 tietokirjapalkinto myönnettiin biologi-toimittaja Jouni Tikkaselle kirjasta Lauma. 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (Otava). Se tempaa lukijansa mukaan seuraamaan 1880-luvun kammottavia vuosia, jolloin susilauma tappoi Varsinais-Suomessa 22 lasta. Lauma on tarkkaan tutkittu ja taidokkaasti kirjoitettu teos. Erityisen ansiokkaan tietokirjan Laumasta tekee tapa, jolla se kasvaa aihettaan suuremmaksi.
Kuvaillessaan historiallisia lapsensurmia Tikkanen kuin vaivihkaa lisää lukijan ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja riippuvuussuhteista, jotka koskettavat myös ihmisyhteisöjä. Lauma antaa selityksen susilauman toiminnalle: hirvi oli hävitetty Suomesta lähes kokonaan, ja susi joutui etsimään ruokaa metsän ulkopuolelta. Lastensurmien jälkeen sudet metsästettiin Suomesta lähes sukupuuttoon.
Tikkasen kirja tasapainoilee taitavasti tarkastellessaan asiaa sekä ihmisen että suden näkökulmasta, molempia ymmärtäen. Tikkanen kuvaa taidokkaasti petoeläimen tapaa havainnoida maailmaa ja sopeutua elinympäristön muutokseen. Myös 1800-luvun lopun suomalaisista hän kirjoittaa tarkkanäköisesti: heidän arjestaan ja tavoistaan, heidän kyvystään hellyyteen ja julmuuteen. Tikkanen ei ota suoraan kantaa susikysymykseen, vaan auttaa lukijaa muodostamaan oman kantansa faktojen pohjalta. Lauma on jännittävä, monitieteinen ja kiehtovasti kerrottu teos, joka pyörii mielessä kauan lukemisen jälkeen.
Kysyimme Jouni Tikkaselta kirjan taustoista. Miten ja milloin syntyi idea tähän kirjaan?
- Idea kirjaan syntyi vuoden 2012 tienoilla, kun seurasin Suomen Luonto -lehden toimittajana susiuutisointia. Susikeskustelu kävi kuumana etenkin Varsinais-Suomessa, jonne sudet olivat perustaneet pysyviä reviirejä ensi kerran 130 vuoteen. Huomasin, että susien historiasta nostettiin esiin aina tämä sama tapaus, Turun seudun lapsensurmat. Tapausta käsiteltiin kuitenkin ainoastaan pelkäävän ihmisen näkökulmasta, ja suden oma näkökulma puuttui. Ajattelin, että tässä on jotain outoa ja aloin penkoa asiaa biologin näkökulmasta.
Minkälainen oli kirjoitusprosessi?
- Tein kirjaa kahden vuoden aikajänteellä 2017–2019. Prosessi painottui hyvin vahvasti taustatöihin, eli kirjallisuuden lukemiseen, arkistotiedon haalimiseen ja reportaasikeikkoihin. Varsinaisia kirjoituspäiviä kertyi vähän. Ensin tein jokaisesta tapauksessa synopsiksen, sitten kokosin kustakin luvusta 150–300-sivuisen faktamuistion, luin sen, kirjoitin mekaanisella kirjoituskoneella tekstin ensimmäisen version läpi ja stilisoin sen läppärillä. Samalla lähteytin tekstin. Tämän jälkeen tekstiä editoitiin ja kirjoitin sen uudelleen parikin kertaa.
Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia sait kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivot kirjastasi välittyvän lukijalle?
- Keskeinen havaintoni oli, että myös susien historiankirjoituksella on historia. Turun seudun lapsensurmia ei ole aina hahmotettu samalla tavalla, vaan ajan henki on vaikuttanut käsittelytapaan. 1900-luvun alussa lapsensurmia muisteltiin aika kiihkottomasti tai jopa nostalgiseen sävyyn, ja 1930-luvulla, kun susia oli Suomessa äärettömän vähän, susille suotiin jo myötätuntoakin. Sudenvastaiseksi argumentiksi Turun seudun lapsensurmat nousivat oikeastaan vasta 1970-luvulla, kun susi oli osittain rauhoitettu 1974 alkaen. Uusi tarinan toistamisen aalto alkoi 2000-luvun taitteessa, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin ja suden suojelu oli tiukentunut. Näyttääkin siltä, että tämä Suomen susien historian ikävin tapaus on nostettu esiin lähinnä silloin, kun suden suojelu on edennyt.
Kirjaa kirjoittaessa oivalsin, miten tavattoman paljon ekologiset olosuhteet ovat muuttuneet Turun seudun lapsensurmien jälkeen. Suden kannalta ne ovat mullistuneet täysin. Kaikki kirjan teossa käyttämäni lähteet, yhtä nuuhkaisemaani suden kakkaa lukuun ottamatta, ovat ihmisen kirjoittamia lähteitä. Toivon silti, että kirja kutsuisi lukijaa ajattelemaan suden historiaa suden omalta kannalta. Elämme ekologisten kriisien keskellä, ja meidän ihmisten on pakko oppia ajattelemaan, että olemme luonnon osasia emmekä sen herroja. Meidän on opittava ottamaan toisenlajisten olentojen näkökulma huomioon kaikessa, myös siinä, miten ymmärrämme historian.