Minna Passi, Susanna Reinboth: Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. (Helsingin Sanomat)
Helsingin Sanomien toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin Keisari Aarnio on iskevä dokumentti tärkeästä aiheesta, johtavan poliisiviranomaisen pitkään jatkuneesta ja häikäilemättömästä rikollisesta toiminnasta. Keisari Aarnio on laadukasta tutkivaa journalismia, ja tarina itsessään uskomaton. Vaikka Aarnion tapausta on lehtien palstoilla käsitelty paljon, vasta laajempi näkemys avaa lukijan silmät selälleen – ja lyö ällikällä. Kirjan eteen on tehty lujasti töitä. Tekijät ovat haastatelleet yli sataa ihmistä ja käyneet läpi kymmeniätuhansia sivuja asiakirjoja.
Kirja on vahvasti ajassamme kiinni. Poliisi on yksi suomalaisen yhteiskunnan luotetuimmista instituutioista. Kertoessaan huumepoliisin omavaltaisesta toimintakulttuurista Keisari Aarnio saattaa horjauttaa vakavasti tätä luottamusta. Se osoittaa, että valvonnan puute ja esimiehelleen viimeiseen asti uskolliset alaiset muodostavat suoranaisen turvallisuusuhan poliisiorganisaation sisällä.
Keisari Aarnio on erinomaisesti kirjoitettu. Lukija käy korkeilla kierroksilla teoksen ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kokonaisuus on vetävää ja hyytävää luettavaa.
Kunniamaininnat
Hannu Himanen: Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu. (Docendo)
Hannu Himasen teos Länttä vai itää. Suomi ja geopolitiikan paluu on ansiokas, asiantunteva ja kriittinen katsaus Venäjän nykytilaan ja sen vaikutuksiin Suomelle.
Suomen Moskovan-suurlähettilään toimesta eläkkeelle jäänyt Himanen on maamme parhaita 2000-luvun Venäjän asiantuntijoita. Kokemukset, lukeneisuus ja taustojen erinomainen tuntemus aseinaan Himanen kuljettaa lukijaa halki maailmanpolitiikan arkipäivän, venäläisissä vallan kabineteissa ja kotimaisissa kulisseissa. Kirja ei käsittele vain Venäjää, Suomen idänpolitiikkaa ja maamme mahdollista NATO-jäsenyyttä, vaan pohtii myös Suomen perustuslakia ja valtarakenteita.
Himasen teksti on sivistynyttä ja selväpuheista, kaunistelematonta ja raikkaan vapaata diplomaattisesta ympäripyöreydestä. Hän ei pelkää ottaa kantaa. Hänen sanomansa on Paasikiveltä tuttu: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."
Suomessa tarvitaan nyt avointa ja ennakkoluulotonta turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä. Länttä vai itää -teos on tärkeä ja tuore avaus tässä keskustelussa.
Sami Karjalainen: Rantojen hyönteiset. (Docendo)
Useimmat meistä ovat järvien, jokien tai meren rannalla joutuneet näkemään ja kuulemaan hyönteisiä - siroja neidonkorentoja, uljaita sudenkorentoja ja komeita ukonkorentoja, mutta myös iniseviä hyttysiä. Harva kuitenkin on yrittänyt tutustua niihin lähemmin, ja niiden kauneus ja kiinnostavat elintavat ovat jääneet useimmille vieraiksi.
Sami Karjalainen on palkittu luonnontutkija ja valokuvaaja, joka on kymmenessä vuodessa julkaissut jo viisi kirjaa harrastuksensa kohteista, uusimpana Rantojen hyönteiset. Se kertoo sanoin ja hämmentävän upein kuvin hyönteisten salatusta maailmasta, joka kuitenkin on kaikkien meidän ulottuvillamme, jos vain haluamme siihen tutustua. Kirja valottaa myös vesihyönteisten – reippaiden malluaisten, piileksivien toukkien ja ahnaiden sukeltajakuoriaisten – elämänkulkua ja käyttäytymistä. Vastaavaa retkeä luonnon pienoismaailmaan ei suomalaisille ole Yrjö Kokon Pessin ja Illusian jälkeen tarjottu.
Sixten Korkman: Globalisaatio koetuksella. (Otava)
Kirjassaan Globalisaatio koetuksella Sixten Korkman selvittää lukijalleen kristallinkirkkaalla tavalla talouden, globalisaation ja populistisen politiikan keskeisiä kytkentöjä ja vaikutuksia toisiinsa. Nämä ovat yleensä vaikeasti hahmoteltavia kokonaisuuksia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia ja joiden ymmärtäminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Historiallisen perspektiivin avaaminen havainnollistaa lukijalle, että myös aikaisemmin samoja kysymyksiä on pohdittu ja että näistä kokemuksista pitäisi voida ottaa opiksi.
Vaikka Korkmanin näkökulma on pääasiassa taloustieteellinen, hän tarkastelee asioita myös laajemmin yhteiskunnalliselta kannalta. Korkman sanoo, että populistit usein vastustavat globalisaatiota ja että ”populistilla on jokaiseen vaikeaan ongelmaan vastaus, joka on yksinkertainen, houkutteleva ja väärä”. Toisaalta hän toteaa, että globalisaatioon kohdistettu kritiikki ei aina ole populismia ja että sen taustalla oleviin ongelmiin on haettava rakentavia ratkaisuja.