Palkitut 2011

Lauri Jäntin palkinto

Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY.

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen teos Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot kertoo ihmisen käyttäytymisen syistä: sosiaalisuus on synnynnäinen piirre, mutta sosiaaliset taidot ovat opittuja. Korkea sosiaalisuus ei välttämättä ole muiden kannalta miellyttävää, ja toisaalta ujoilla ihmisillä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot. Keltikangas-Järvisen teoksen äärellä lukija joutuu monin paikoin tarkistamaan vakiintuneita ja usein virheellisiä käsityksiään. Kirjoittaja ei pelkää tarttua kiistanalaisiin kysymyksiin, eikä hän kumarra vallitsevia käytänteitä. Yhtenä esimerkkinä on kysymys liian varhain aloitetun kokopäivähoidon vaikutuksesta lasten ja nuorten psyykkisiin ongelmiin. Käytännönläheisellä teoksella on paljon annettavaa kotien ja koulujen kasvattajille, se auttaa ymmärtämään työpaikkojen ihmissuhteita ja sen näkemyksiä on helppo soveltaa kaikkeen vuorovaikutukseen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot onkin paitsi havainnollisesti ja innostavasti kirjoitettu tietokirja myös yhteiskunnallisesti merkittävä puheenvuoro.


Kunniamaininnat

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala.

Dosentti Teemu Keskisarjan laatimaa kuvausta Mäntän paperitehtaan perustajan G. A. Serlachiuksen elämästä voisi luonnehtia ”toisenlaiseksi elämäkerraksi”. Se ei noudata tavanmukaista elämäkerran kaavaa, jossa päähenkilöön suhtaudutaan kunnioittavasti, jopa ihailevasti, ja hänen kritiikkiä ansaitsevia puoliaan himmennetään. Keskisarjan teoksessa Serlachius esiintyy paljaaltaan, kaikkine vikoineen mutta tietenkin myös ansioineen. Hänen suuri hankkeensa Mäntässä, ”keskellä ei-mitään”, oli monesti veitsenterällä, mutta hän selviytyi vaikeuksistaan, vaikka olikin riidoissa lähes kaikkien kanssa. Apteekkarina aloittanut teollisuusmies joutuu kirjassa monensuuntaiseen ristivaloon. Keskisarja saa kaiken elämään kuin jännityskertomuksen, kaihtamatta paradokseja ja arkisiakaan ilmauksia.

 
Suomal-aarniom-kansi.jpg

Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

Metsänhoitajat ja metsäalan opettajat Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen ovat laatineet jykevän teoksen, joka kuvaa monipuolisesti ja asiantuntevasti suomalaista aarniometsää, ”ikimetsää”, tai arkisemmin luonnonmetsää. Se käsittelee metsien ekologiaa ja symboliikkaa, metsiä taiteen innoittajina, niiden historiaa ja muuttumista, metsäekosysteemien suojelumahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Metsä on ollut kirjallisuudessamme Aleksis Kivestä lähtien yhtenä keskeisenä elementtinä, mutta myös maan taloudelle metsät ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, onhan Suomi edelleen Euroopan metsäisin maa. Keto-Tokoin ja Kuuluvaisen sanonta on selkeää ja ymmärrettävää, pääosin asiallisen selostavaa, väliin lähes runollista mutta monin paikoin ja varsinkin metsien suojelusta puhuttaessa myös kantaa ottavaa, suorastaan poleemista. Erityinen tunnustus on annettava kuvitukselle, joka on informatiivista mutta paljolti myös hivelevän kaunista.

 

Heikki S. Vuorinen: Taudit, parantajat ja parannettavat. Vastapaino.

Lääketieteen tohtori, dosentti Heikki S. Vuorisen kirja kertoo parantamisesta ja taudeista kautta aikojen. Hän osoittaa, kuinka ällistyttävän suora yhteys sairastamisella on historian kulkuun, politiikkaan, uskontoon, kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen. Vuorisen kirjoitustapa on jännittävä ja sopivasti dramaattinen, joten lukija saa ihmetellä esimerkiksi sitä, voisiko Rooman imperiumin tuho liittyä vesijohtojen rakennusmateriaalina käytettyyn lyijyyn tai kuinka ruttopandemia saattoi edistää yhteiskunnallista kehitystä. Jo pelkkä asiasanahakemisto on kiehtova: taidehistoria, linko ja loitsu, ruumiin nesteet ja keltainen sappi. Vuorisen Taudit, parantajat ja parannettavat lähtee keräilykulttuurien ajoista, painottuu ansiokkaasti antiikin aikaan, ulottuu nykypäivään ja tähyää edemmäs. Pohdinnat lääketeollisuuden kaupallistumisesta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista lienevät ajankohtaisia myös tulevaisuudessa.