Dosentti Antti Kujalan Kivenmurskaajat. Kolonialismin historia (Atena) on kunnianhimoinen, aiheeltaan maailmanlaajuinen ja aikajänteeltään mittava teos. Samalla se on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys tärkeästä ja jatkuvasti ajankohtaisesta aiheesta.
Kujala on monissa aiemmissa teoksissaan näyttänyt monipuolisuutensa ammattimaisena historiantutkijana. Tässä kirjassa hän paljastaa koko arsenaalinsa: laajan lukeneisuuden ja yleissivistyksen sekä kansainvälisen tutkimuksen suvereenin hallinnan.
Kirjassa kuvataan selkeästi siirtomaavallan rakenteiden syntyminen ja osoitetaan siirtomaiden merkitys kolonialistien talouden ylläpitäjänä. Kirjoittajan teksti on kiihkotonta ja asiantuntevaa. Lukija saa kiitollisena todeta olevansa luotettavissa käsissä. Teos näyttää maailmanhistorian sellaisena kuin se on, usein karun epäoikeudenmukaisena ja väkivaltaisena. Kivenmurskaajat ravistelee lukijaansa ja samalla palkitsee tämän syvällisesti.
Kysyimme Antti Kujalalta kirjan taustoista. Kuinka Kivenmurskaajat syntyi?
- Tässä tapauksessa viimeksi julkaisemani kirja, Reciprocity in Human Societies from Ancient Times to the Modern Welfare State (Palgrave Macmillan, 2019, toisena kirjoittajana Mirkka Danielsbacka) ja sen aiempi suomalainen versio (2015), joissa käsitellään muun muassa Intiaa ja Japania, johdatti aiheeseen eli kolonialismin historiaan. Aihepiiriin perehtymiseen ja kirjan kirjoittamiseen meni runsaat kolme vuotta.
Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia sait kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivot kirjasta välittyvän lukijalle?
- Kirjan tarkoituksena on valaista lukijoille sitä, millaista kolonialismin 500-vuotinen historia oli ja miten monet tämän päivän suuret ongelmat juontavat osaltaan juurensa siihen. Suomellakin on omat kytkentänsä ulkoeurooppalaiseen kolonialismiin, joskin suomalaisten rooli oli tässä suhteessa verraten pieni. Kolonialismin maailmanlaajuinen historia on malliesimerkki siitä, kuinka taloudellinen ja sotilaallinen paremmuus johtaa alastomaan voimapolitiikkaan. Viimeisten 75 vuoden ajan kansainvälisissä suhteissa vallinnutta viidakon lakia on tosin valistuneella ajattelulla, kansainvälisillä sopimuksilla ja YK-järjestelmällä yritetty hillitä, kaikkea muuta kuin olemattomin mutta sittenkin puutteellisin tuloksin. Tässä tilanteessa klassinen siirtomaavalta osoittautui joka tapauksessa anakronistiseksi jäänteeksi ja loppui. Suomalaisenkaan lukijan ei ole pahitteeksi olla selvillä kolonialismin historiasta, jota maamme sivullisuuden vuoksi meillä tunnetaan aivan liian vähän.