Hyvä tietokirjallisuus tarttuu ajankohtaisiin yhteis- ja ihmiskunnallisiin asioihin. Viime vuosina sadat tuhannet ihmiset ovat pyrkineet – ja pyrkivät tänäänkin – yli Välimeren Eurooppaan. Heistä yli 30 000 lasta, äitiä ja isää, naista ja miestä on menehtynyt matkallaan kohti toiveissa siintänyttä parempaa elämää. Kyse on viime vuosien hirvittävimmästä inhimillisestä katastrofista Euroopassa.
Taina Tervosen ja Anna Aution teos Hukkuneet (Kustantamo S&S) vie lukijansa riipaisevien ihmiskohtaloitten äärelle. Se pakottaa katsomaan Välimeren pakolaiskriisiä läheltä, mutta ei paasaa tai moralisoi. Teos luottaa aiheensa voimaan ja tuo sivuillaan esiin vain karut faktat. Lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä lyhyen johdannon, Välimeren eri rannoilla tehtyjen haastattelujen ja kaunistelemattomien kuvien pohjalta. Hukkuneet näyttää eleettömästi, kuinka hauras pientä onnen palaa tavoittelevan ihmisen osa on.
Tervosen ja Aution teos murtaa onnistuneesti perinteisen tietokirjan totuttuja genrerajoja. Se nojaa saatavilla olevaan sirpaleiseen tietoon, mutta vetoaa vahvasti lukijan tunteisiin. Lopputulos on väkevä, kantaaottava tietokirja, jonka luettuaan ei ole entisellään.
Kysyimme Taina Tervoselta ja Anna Autiolta kirjantekoprosessista. Miten ja milloin syntyi idea tähän kirjaan?
- Olimme tehneet ison jutun Imageen 2016, vuonna 2015 tapahtuneesta isosta haaksirikosta ja sen uhrien tunnistamisesta. Juttu palkittiin Edit-kilpailussa 2017. Päätimme käyttää palkintorahat työn jatkamiseen - silloin ajatus kirjasta oli jo selkeä. Ensimmäisen jutun teon aikana oli käynyt selväksi, miten merkittävästä asiasta oli kyse ja miten vahvoja kokemuksia vainajien kohtaamiset ovat kaikille, jotka asian kanssa joutuvat tekemisiin. Halusimme kertoa ja kuvata jälkiä, joita nämä vainajat jättävät jälkeensä.
Taina on tehnyt töitä maahanmuuton kanssa 20 vuotta ja oli kuvannut kadonneiden tunnistamistyötä Bosniassa. Kiinnostus Välimeren kadonneisiin kumpusi myös tästä: tehdäänkö näiden ihmisten tunnistamiseksi mitään, ja jos tehdään, niin kuka tekee ja mitä?
Minkälainen oli kirjantekoprosessi? Kuinka pitkään teitte kirjaa?
- Kirjan materiaali on kerätty ja kuvattu vuosina 2016-2018 (kaksi matkaa Italiaan, yksi matka Kreikkaan, yksi matka Espanjaan). Prosessi oli pitkä ajallisesti, koska jokaista matkaa oli valmisteltava huolella. Kirjan kannalta kiinnostavien ihmisten ja paikkojen löytäminen vaati perusteellisesta valmistelutyötä, joka alkoi nettihaulla, jatkui puhelinsoitoilla ja pitkillä keskusteluilla ihmisten kanssa, jotka olivat paikan päällä ja osasivat neuvoa ja auttaa. Varsinainen kirjoitus- ja editointiprosessi oli loppuvuodesta 2018 ja alkuvuodesta 2019. Oli tärkeä miettiä, miten tällaisesta raskaasta aiheesta tehdään kirja niin, että se on luettavissa ja katseltavissa, niin että siitä voi lukea pieniä pätkiä ja laskea pois käsistään. Siksi tekstit päätyivät tähän muotoon. Kirjan ulkoasu oli alusta asti tärkeä asia, ja siinä AD Anna-Mari Tenhusen silmä ja käden jälki oli todella tärkeässä roolissa.
Minkälaisia merkityksellisiä oivalluksia saitte kirjaa kirjoittaessasi? Mitä toivotte kirjastanne välittyvän lukijalle?
- Ymmärsimme, että nämä ovat myös meidän kuolleitamme. Nimettömän vainajan kohtaaminen on pysäyttävä kokemus riippumatta ihmisten taustasta tai poliittisista näkemyksistä - varsinkin kun ihmiset kokevat, että kuolema olisi voitu välttää. Tajusimme myös, miten yksin ihmiset Kreikassa, Espanjassa tai Italiassa kokevat olevansa näiden asioiden edessä. EU:ssa puhutaan paljon maahanmuutosta, mutta käytännössä ihmiset joutuvat hoitamaan asiat ilman ulkopuolista apua ja rahoitusta.
Miksi kirjaan kannattaa tarttua?
- Koska se on rankasta aiheesta huolimatta kaunis ja koskettava kirja - tai näin ainakin toivomme ja uskomme! Koska maahanmuutto koskettaa yhtä lailla kreikkalaista kalastajaa, espanjalaista hautausurakoitsijaa kuin sisilialaista palomiestä - eikä heidän ääniään juuri muualla kuulla.