Palkitut 2014

Lauri Jäntin palkinto

Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. 303 s. Tammi 2013.

Taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta avaa erinomaisella tavalla Tove Janssonin elämää henkilönä ja monialaisena taiteilijana. Karjalainen analysoi onnistuneesti taiteilijan teoksia ja tuotantoa tämän yksityiselämän ja ajan virtausten kehyksissä. Samalla hän syventää suuren suomalaisen kulttuuripersoonan hahmoa: muumikirjoistaan ja -sarjakuvistaan tuttu Jansson osallistui toisaalta taiteellaan ärhäkkäästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taiteilijan omien muistiinpanojen ja kirjeenvaihdon esiintuominen antaa teokselle henkilökohtaisen leiman. Erityisen kiitoksen ansaitsee teoksen monipuolinen kuvitus. Uusi elämäkerta viitoittaa tyylikkäästi tietä Tove Janssonin 100-vuotisjuhlan viettoon.

Kunniamaininnat

Heikki Aittokoski: Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa. 291 s. HS-kirjat 2013.

Heikki Aittokosken kirja Narrien laiva ‒ Matka pieleen menneessä maailmassa on saanut lähtökohtansa Baselissa vuonna 1494 painetusta Das Narren Schyff, Narrien laiva -nimisestä runoelmasta. Vanha runoelma heijastaa tekijälle nykyistä “pieleen mennyttä maailmaa”, jonka kasvot näyttäytyvät monilla seuduilla. Aittokoski vie meidät tutustumaan esimerkiksi Bangladeshin tekstiilitehtaaseen ja Nicaraguan viidakossa elävään perheeseen. “Kuolemansynnit” löytyvät myös Lontoosta ja Kiovasta. Matkoillaan tutkivana journalistina Aittokoski on päässyt seuraamaan ihmiskunnan tämänpäiväistä tilaa ja kirjoittaa kokemastaan elävästi ja tunteella. Hän avaa lukijan silmiä moniin, arvaamattomiinkin suuntiin.

 

Peter von Bagh: Chaplin. 496 s. Like 2013.

Teoksessaan Chaplin Peter von Bagh esittelee elokuvamestarin kaikki 83 elokuvaa, joista ensimmäinen valmistui sata vuotta sitten. Kirjoittaja osoittaa vivahteikkaalla ja mukaansatempaavalla kerronnallaan, miten Chaplinin elokuvat kietoutuvat sekä viime vuosisadan historiaan että Charles Chaplinin omaan elämäntarinaan. Tekijä on saanut käyttöönsä aiemmin julkaisemattomia asiakirjoja ja dokumentteja, jotka vahvistavat tulkintaa Chaplinista luokkaerojen tietoisena kriitikkona. Peter von Baghin käsittelyssä mestarin työstä niin koomikkona kuin ohjaajana piirtyy moniulotteinen kuva. Tekijän innostus tarttuu helposti lukijaan ja houkuttelee tämän Chaplinin elokuvien äärelle.

 

Petri Pietiläinen: Koirien maailmanhistoria. 344 s. SKS 2013.

Petri Pietiläisen Koirien maailmanhistoria on toisenlainen koirakirja. Paljon se kertoo koirista, mutta vielä enemmän ihmisistä: kulttuuristamme, uskonnoista, metsästyksestä, taiteesta ja kirjallisuudesta. Suhteemme koiriin ei ole pysynyt muuttumattomana, eikä se ole kaikkialla samanlainen. Koira kuvataan ainutlaatuisessa teoksessa sekä rauhan että sodan töissä, sekä ravinnon metsästäjänä että syötäväksi kasvatettuna. Milloin toista solvataan koiraksi, milloin toisen uskollisuutta verrataan koiraan ja koirat ovat rakkaimpia ystäviämme. Koiran historia kivikaudesta avaruusaikaan on täynnä tarinoita, jotka elävöittävät Pietiläisen taiten kirjoittamaa kirjaa.

Palkitut 2013

Lauri Jäntin palkinto

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja. Ursa 2012.

Teoksessaan Esko Valtaoja tiivistää viihdyttävästi 222 sivuun kaiken, mistä jokaisen ihmisen pitäisi olla tietoinen.

Vaikka ihan kaikkea ei kateta, kirja liikkuu vaivoitta kvanttifysiikan ja evoluution, aineen ja hengen kysymyksissä ja näyttää, kuinka tiedon tulvasta löydetään olennaisin. Tiede avautuu lukijalle kiehtovana ja ihmeellisenä. Tähtitieteen professori Valtaojan kirjan nimi on pöyhkeä. Kun aiheena on kaikki, tyylilajina kepeä popularisointi ja mausteena raflaava tarinointi, ollaan epätavallisen tietokirjan äärellä. Ihmisten ärsyttämisestä tulee mukavan pörröinen olo, Valtaoja on todennut. Tämän kirjan lukemisesta tulee mukavan utelias olo.

Kunniapalkinto

Lauri Jäntin säätiön kunniapalkinto piispa Eero Huoviselle

Lauri Jäntin säätiö jakaa joka viides vuosi kunniapalkinnon laajasta ja merkittävästä elämäntyöstä tietokirjallisuuden alalla. Vuonna 2003 perustettu kunniapalkinto on 30 000 euron arvoinen ja se jaettiin vuonna 2013 kolmatta kertaa.

Lauri Jäntin säätiö palkitsee piispa Eero Huovisen hänen humaania katsomusta välittävistä tietokirjoistaan. Eero Huovisen suurelle yleisölle kirjoittamat teokset ovat pikemmin katsomuksellisia kuin tunnustuksellisia, ja siksi hänen tuotantonsa on tavoittanut lukijoita laajemmalti kuin perinteiset uskonnolliset teokset. Hän on tietokirjailijana ennen muuta kyselijä ja pohtija, ei niinkään valmiiden vastausten antaja. Eero Huovinen on käsitellyt koskettavasti monia ihmiselämän kriisikohtia, kuten tsunamin jälkeen kirjoitetussa Käännä kasvosi, Herra -teoksessa, ja hän on syventänyt monien elävien traditioidemme taustaa, kuten tuttua virttä esittelevässä teoksessaan Enkeli taivaan. Merkittävässä tehtävässään Eero Huovinen on irrottanut aikaa tietokirjojen kirjoittamiseen ja nähnyt tietokirjan mahdollisuudet humaanin sanoman välittäjänä. Hän on kirjallisella tuotannollaan osoittanut, että riippumatta siitä, mihin uskomme, kristinuskolla on edelleen keskeinen osa länsimaisessa kulttuurissa ja elämänmuodossa, myös monikulttuurisessa ja maallistuvassa Suomessa.

Kunniamaininnat

Jukka Koskelainen: Rakas rappio. Pelastus ja perikato länsimaisessa ajattelussa. Atena 2012.

Jukka Koskelaisen teos esittää, kuinka intellektuellit kautta aikojen ovat kritisoineet omaa aikaansa ja ihannoineet entistä.

Kehitys kulkee kohti rappiota tai suorastaan perikatoa, mutta menneisyydestä löytyy ihanteita, jotka vielä saattavat antaa toivoa. Laajaan lukeneisuuteen pohjaavissa esseissään Koskelainen liikkuu niin filosofian, kirjallisuuden, taiteen kuin politiikankin alueella. Aikajänne ulottuu Hesiodoksesta Stieg Larssoniin. Oman ajan rappion ja kultaisen menneisyyden teema yhdistää esseet jännittäväksi seikkailuksi länsimaisen kulttuurimme perusvireeseen. Aiheen kiinnostava ja monipuolinen käsittely sekä tekijän notkea tyyli tekevät kirjasta harvinaisen helppolukuisen esseeteoksen.

 

Matti Nuorteva: Meripihkan kiehtova maailma. Kirja Baltian meripihkasta. Maahenki 2012.

”Kaikki meripihkasta”, voisi luonnehtia Matti Nuortevan oppinutta ja viehättävästi kuvitettua teosta, Suomen ensimmäistä alallaan.

Teoksessa esitellään perusteellisesti koruista ja koriste-esineistä tunnettua ainetta, kivettynyttä muinaista pihkaa, jota eteläisen Itämeren rannoilta edelleen löydetään ja kerätään runsain määrin. Osansa saavat meripihkan luonne ja löytöpaikat, historia antiikin kauppareittejä myöten, kuuluisat kokoelmat, kuten Venäjän keisarien meripihkahuone, kultaseppien meripihkatyöt, meripihkan oletetut terveysvaikutukset ja väärennökset. Erityisen aseman saavat meripihkasta löytyneet muinaiset hyönteiset ja muut pikkueläimet. Juuri niiden selvittelyssä hyönteistutkija Nuorteva, maatalous- ja metsäeläintieteen täysinpalvellut professori, on omimmillaan.

 

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY 2012.

Kätilöiden työ avaa poikkeuksellisen näkökulman 1700-luvun kaupunkilaisperheiden ja erityisesti naisten elämään professori Kirsi Vainio-Korhosen teoksessa Ujostelemattomat.

Vankkaan tutkimukseen perustuva tietokirja seuraa naisten matkaa kätilöoppiin Tukholmaan ja kuvaa eloisasti pääkaupungin ilmapiiriä ja sen merkitystä suomalaisille porvarisnaisille. Lukija pääsee tutustumaan paitsi kätilöiden elämäntarinoihin ja ammattiin myös aikakauden uskomuksiin ja tapoihin. Koulutetut kätilöt olivat yhteisössään arvostettuja osaajia, joiden työhön kuului paljon muutakin kuin synnytysten hoitaminen: heidän arviotaan tarvittiin, kun kyse oli esimerkiksi lapsenmurhasta, raiskauksesta tai esiaviollisesta raskaudesta. Ujostelemattomat on elämänmakuinen matka valistusajan perhekulttuuriin.

Palkitut 2012

Lauri Jäntin palkinto

Allan Tiitta: Sinisten maisemien mies. J. G. Granön tutkijantie 1882–1956. SKS.

Allan Tiitan sujuvasti ja eläytyen kirjoitettu teos tarjoaa kokonaiskuvan J. G. Granön elämästä, työstä ja merkityksestä. Sen pohjana ovat vuosien lähdetutkimukset ja tekijän pitkällinen kokemus erityisesti maantieteen historioitsijana.

Johannes Gabriel Granö oli monipuolinen tiedemies, vuosisatansa ensimmäisen puoliskon merkittävin suomalainen maantieteilijä. Hän tutustui jo lapsena Siperiaan, missä hänen isänsä oli pappina. Myöhemmin hän teki useita tutkimusmatkoja Altain vuoristoon, mistä julkaisi uraa uurtavan teoksen. Granö kehitti oman tieteenalansa teoriaa ja käytäntöä, oli mukana uudistamassa Tarton yliopistoa, luotsasi Turun yliopistoa sekä rehtorina että kanslerina ja päätti uransa Helsingin yliopiston professorina. Hän koki elämässään monia aineellisia ja henkisiä vaikeuksia mutta sai myös ansaittua kiitosta ja kunniaa. Paitsi maantieteilijänä ja yliopistomiehenä hänet muistetaan myös yhtenä maamme valokuvaustaiteen pioneereista.

Erityistä elävyyttä teokselle antaa taiteen tohtori Taneli Eskolan suunnittelema kuvitus, jossa Granön omilla valokuvilla on keskeinen sija.

Kunniamaininnat

Ulla Tillander-Godenhielm: Fabergén suomalaiset mestarit. Tammi.

Ulla Tillander-Godenhielmin teos Fabergén suomalaiset mestarit on kunnianosoitus Pietarissa toimineille kulta- ja hopeasepille. Suomalaisia mestareita oli mukana Fabergén vaatimattomista alkuajoista 1800-luvun puolivälistä lähtien 1900-luvun alun loiston päiviin asti ja heidän panoksensa oli merkittävä. Esimerkkinä mestareista August Holmström ja Hiskias Pöntinen, jotka olivat lähteneet nuorina poikina Pietariin oppiin. Holmström pääsi Gustav Fabergén yhtiökumppaniksi, ja hänen sanottiin olleen aikansa paras jalokiviseppä. Pöntinen taas opetti itselleen Karl Fabergélle omat kultasepäntaitonsa.

Tillander-Godenhielmin teos perustuu laajaan tutkimustietoon ja se on kuvitettu loistavasti. Valokuvista käy ilmi kulta-, hopea- ja jalokiviseppien luovuus ja käsityötaito. Suomalaiset mestarit taustatekijöinä Fabergén kultasepänliike saavutti maailmanmaineen, tunnetuimpana tuotteenaan ihaillut keisarilliset pääsiäismunat.

 

Martti Anhava: Romua rakkauden valtatiellä. Arto Mellerin elämä. Otava.

Arto Mellerin kuohuva elämä kiinnostaa ja vaikuttaa siinä missä hänen runoutensa ja näytelmänsäkin. Martti Anhava on elämäkerran kirjoittajana ollut kiitollisessa asemassa. Hän oli kohteensa ystävä, mutta voi antaa teoksessaan äänen myös Mellerille itselleen. Runoilijan liki loputtomat työpäiväkirjat kuvaavat syvän analyyttisesti kirjailijan etsintää niin työssään kuin elämässäänkin. Laajat haastattelut monipuolistavat näin muodostuvaa kuvaa ja sijoittavat sen 1970- ja 1980-luvun kulttuuriseen maisemaamme. Oivallinen lapsuuden kuvaus Lappajärven pohjalaisesta maailmasta, josta Melleri ei koskaan irrottautunut, antaa pohjan lahjakkaan runoilijan elämänvaiheille.

 

Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? Atena.

Ihmiskuntaa uhkaa maailmanloppu monin tavoin, mutta mikä niistä on todennäköisin? Dosentti Jussi Viitala käy kylmähermoisesti läpi tutkimustietoa asteroideista tappajaviruksiin ja jättitulivuoren purkauksesta luonnonvarojen loppumiseen. Johtopäätös on yksinkertainen: ihmiskunnan suurin uhka on ihminen itse. Hyvä uutinen on, että muu maailma todennäköisesti selviää meidän jälkeemme, kun ihmiskunta ensin tuhoaa itsensä. Kirjoittajan laaja tietämys ja kiihkoton asiantuntemus tekevät kirjasta tärkeää luettavaa kaikille. Se on herättävä tiivistys ajankohtaisista aiheista, joista ympäristökysymykset eivät ole pienimpiä.

Tieto-Lauri

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluutio. Avain 2011.

Evoluutio kuvaa onnistuneesti nuorille lukijoille evoluutioteorian syntyä ja olennaista sisältöä Darwinin ajoista nykypäiviin. Se käy lyhyesti läpi Charles Darwinin työn ja teoriasta syntyneet kiistat, perinnöllisyyden ja geenien merkityksen evoluutiossa, elämän historian vaiheet ja ihmisen biologisen menneisyyden. Kaaron vaikuttavaa tekstiä elävöittää Väinö Heinosen hauska, humoristinen kuvitus, joka selventää ja keventää kirjassa väliin tiiviistikin esitettyjä asioita.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro on ottanut ensi näkemältä miltei mahdottomalta tuntuvan urakan: selvittää lapsille ja nuorille vain 64 sivun puitteissa nykyaikaista evoluutioteoriaa ja sen syntyä, perinnöllisyyden perusteita ja elämän historiaa ensimmäisistä alkusoluista moderniin ihmiseen.

Kirja alkaa Charles Darwinin elämästä ja oivalluksista, sivuaa maailmansyntymyyttejä – Vanhan testamentin luomiskertomus mukaan luettuna –, esittelee Darwinia edeltäneitä luonnontutkijoita ja etenee Darwinin teorian perusoivalluksiin. Toisessa osassa Kaaro siirtyy perinnöllisyyteen, alkaen munkki Mendelin hernekokeista ja jatkaen geenien muuttumisiin ja niiden vaikutuksiin populaatioissa, siis evoluution toimintamekanismeihin. Kolmas osa on omistettu elämän historialle ensimmäisistä alkusoluista eri maailmankausien kautta ihmiseen, joka on saanut oman, neljännen osansa. Viimeinen osa kertoo ihmisen ja hänen sukulaislajiensa eroista ja yhtäläisyyksistä, fossiilisista ihmislajeista ja inhimillisen kulttuurin synnystä, vihjaisten vielä tulevaisuuteenkin.

On selvää, että näin laajan aihepiirin käsittelyssä joudutaan monin paikoin yksinkertaistamaan sanontaa, oikomaan mutkia suoriksi ja pakkaamaan kovin monia asioita pieneen tilaan. Kaaron suurena ansiona on se, että hän on selviytynyt onnistuneesti tehtävästään: evoluution kulku ja mekanismit tulevat pääpiirteissään selviksi, ja evoluutioteorian vaiheistakin annetaan selkeä käsitys.

Väinö Heinosen iloisen, väliin lähes riehakkaankin kuvituksen avulla kirja täyttää tehtävänsä erinomaisesti. Kuvitus osoittaa, että tieteellisiä teorioitakin voidaan esittää hilpeästi, vailla turhaa vakavuutta, ja monet pienet yksityiskohdat kertovat, että taiteilija on paneutunut evoluutioteorian maailmaan innostuneesti ja oivaltavasti.

Palkitut 2011

Lauri Jäntin palkinto

Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY.

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen teos Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot kertoo ihmisen käyttäytymisen syistä: sosiaalisuus on synnynnäinen piirre, mutta sosiaaliset taidot ovat opittuja. Korkea sosiaalisuus ei välttämättä ole muiden kannalta miellyttävää, ja toisaalta ujoilla ihmisillä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot. Keltikangas-Järvisen teoksen äärellä lukija joutuu monin paikoin tarkistamaan vakiintuneita ja usein virheellisiä käsityksiään. Kirjoittaja ei pelkää tarttua kiistanalaisiin kysymyksiin, eikä hän kumarra vallitsevia käytänteitä. Yhtenä esimerkkinä on kysymys liian varhain aloitetun kokopäivähoidon vaikutuksesta lasten ja nuorten psyykkisiin ongelmiin. Käytännönläheisellä teoksella on paljon annettavaa kotien ja koulujen kasvattajille, se auttaa ymmärtämään työpaikkojen ihmissuhteita ja sen näkemyksiä on helppo soveltaa kaikkeen vuorovaikutukseen. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot onkin paitsi havainnollisesti ja innostavasti kirjoitettu tietokirja myös yhteiskunnallisesti merkittävä puheenvuoro.

Kunniamaininnat

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala.

Dosentti Teemu Keskisarjan laatimaa kuvausta Mäntän paperitehtaan perustajan G. A. Serlachiuksen elämästä voisi luonnehtia ”toisenlaiseksi elämäkerraksi”. Se ei noudata tavanmukaista elämäkerran kaavaa, jossa päähenkilöön suhtaudutaan kunnioittavasti, jopa ihailevasti, ja hänen kritiikkiä ansaitsevia puoliaan himmennetään. Keskisarjan teoksessa Serlachius esiintyy paljaaltaan, kaikkine vikoineen mutta tietenkin myös ansioineen. Hänen suuri hankkeensa Mäntässä, ”keskellä ei-mitään”, oli monesti veitsenterällä, mutta hän selviytyi vaikeuksistaan, vaikka olikin riidoissa lähes kaikkien kanssa. Apteekkarina aloittanut teollisuusmies joutuu kirjassa monensuuntaiseen ristivaloon. Keskisarja saa kaiken elämään kuin jännityskertomuksen, kaihtamatta paradokseja ja arkisiakaan ilmauksia.

 
Suomal-aarniom-kansi.jpg

Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä. Maahenki.

Metsänhoitajat ja metsäalan opettajat Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen ovat laatineet jykevän teoksen, joka kuvaa monipuolisesti ja asiantuntevasti suomalaista aarniometsää, ”ikimetsää”, tai arkisemmin luonnonmetsää. Se käsittelee metsien ekologiaa ja symboliikkaa, metsiä taiteen innoittajina, niiden historiaa ja muuttumista, metsäekosysteemien suojelumahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Metsä on ollut kirjallisuudessamme Aleksis Kivestä lähtien yhtenä keskeisenä elementtinä, mutta myös maan taloudelle metsät ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, onhan Suomi edelleen Euroopan metsäisin maa. Keto-Tokoin ja Kuuluvaisen sanonta on selkeää ja ymmärrettävää, pääosin asiallisen selostavaa, väliin lähes runollista mutta monin paikoin ja varsinkin metsien suojelusta puhuttaessa myös kantaa ottavaa, suorastaan poleemista. Erityinen tunnustus on annettava kuvitukselle, joka on informatiivista mutta paljolti myös hivelevän kaunista.

 

Heikki S. Vuorinen: Taudit, parantajat ja parannettavat. Vastapaino.

Lääketieteen tohtori, dosentti Heikki S. Vuorisen kirja kertoo parantamisesta ja taudeista kautta aikojen. Hän osoittaa, kuinka ällistyttävän suora yhteys sairastamisella on historian kulkuun, politiikkaan, uskontoon, kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen. Vuorisen kirjoitustapa on jännittävä ja sopivasti dramaattinen, joten lukija saa ihmetellä esimerkiksi sitä, voisiko Rooman imperiumin tuho liittyä vesijohtojen rakennusmateriaalina käytettyyn lyijyyn tai kuinka ruttopandemia saattoi edistää yhteiskunnallista kehitystä. Jo pelkkä asiasanahakemisto on kiehtova: taidehistoria, linko ja loitsu, ruumiin nesteet ja keltainen sappi. Vuorisen Taudit, parantajat ja parannettavat lähtee keräilykulttuurien ajoista, painottuu ansiokkaasti antiikin aikaan, ulottuu nykypäivään ja tähyää edemmäs. Pohdinnat lääketeollisuuden kaupallistumisesta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista lienevät ajankohtaisia myös tulevaisuudessa.

Palkitut 2010

Lauri Jäntin säätiö

Mirkka Lappalainen: Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Siltala.

FT Mirkka Lappalainen on nopeasti noussut suurelle yleisölle kirjoittavien historioitsijoidemme kärkijoukkoon. Tätä asemaa vahvistaa hänen uusin teoksensa Susimessu ‒ 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Suomalaisille rakkaaseen nuijasodan aiheeseen Lappalainen etsii tuoreen näkökulman käsittelemällä aikaa koko Ruotsin ja Pohjois-Euroopan kannalta, Rooman kirkkoa ja paaviakaan unohtamatta. Kustaa Vaasan ja hänen pojanpoikansa Kustaa II Aadolfin välinen levoton aika saa läpivalaisun, kun tarkastelussa ovat sen johtohahmot, aateli, kansan tunnot, etupäässä onnettomat taistelut sekä paavinuskon ja luterilaisuuden valtapolitiikka. Paljon on kirjoitettu Kustaa Vaasan pojista Eerikistä, Juhanasta, Kaarlesta samoin kuin Sigismundista, Klaus Flemingistä ja Jaakko Ilkasta, mutta Lappalainen laajentaa näkökulmaa ja pystyy syventämään heidän persooniaan. Samalla hän luo, ei järjestystä, mutta ymmärrettävyyttä tuohon kaoottiseen historian vaiheeseen.

Kunniamaininnat

Tom Björklund ja Seppo Vuokko: Mammutin aika – elämää jääkaudella. Tammi.

Taiteilija Tom Björklundin ja biologi Seppo Vuokon Mammutin aika tarkastelee jääkautta ja sen kaikkialla näkyviä jälkiä biologian näkökulmasta. Se kertoo monipuolisesti muinaisuuden mammuttiarojen, metsien ja vuoristojen kasvillisuudesta ja eläimistöstä, paljolti myös ihmisistä, niin neandertalilaisista kuin nykyihmisistäkin, geologista ja ilmastollista taustaa toki unohtamatta. Vuokon teksti on asiantuntevaa ja eloisaa, sanan parhaassa mielessä popularisoivaa, ja se valottaa laajalti niin jääkauden elinympäristöjen ekologiaa kuin inhimillisen kulttuurinkin alkuvaiheita. Tom Björklundin kuvitus hivelee silmää. Samalla se valaisee asioita; lukijan mieleen jäävät pitkäksi aikaa hämmästyttävät kuvat mammuteista ja biisoneista, mutta yhtä merkitseviksi nousevat kuvat muinaisista ihmisistä sekä pikkunisäkkäistä ja linnuista. Kirjan sanoma on selkeä: geologiset ja ilmastolliset syyt ovat muuttaneet luontoa paljon, mutta suurimpana syynä luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen on ollut ihminen.

 

Tuomas Heikkilä: Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. SKS.

Professori Tuomas Heikkilä kuljettaa lukijan keskiajan kirjurin kammioon teoksessaan Piirtoja ja kirjaimia ‒ Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. Voimme nähdä edessämme hauraat papyrusrullat, kiiltäviksi hiotut pergamenttilehdet ja lumpuista valmistetun paperin. Heikkilän havainnollisen kielen ansiosta lukija ei ainoastaan näe keskiajan kirjoituskulttuurin arkea vaan hän haistaa sarvessa säilytettävän musteen tuoksun ja kuulee sulkakynän rapinan pergamentilla. Piirtoja ja kirjaimia kertoo kiehtovasti kirjainmerkkien kehittymisestä, kirjojen kuvituksesta, sitomisesta, käsinkirjoitettujen teosten kohtalosta reformaation aikana ja kirjastojen merkityksestä. Teoksen erityinen ansio on Suomessa säilyneiden käsikirjoitusten esittely, sillä useimmat niistä ovat tähän asti olleet vain pienen tutkijajoukon tiedossa. Näin Piirtoja ja kirjaimia avartaa käsitystämme Suomen keskiajan kirjallisesta kulttuurista. Heikkilän teoksen loistelias ulkoasu tekee kunniaa keskiaikaisille edeltäjilleen.

 

Hannu Karttunen: Matkalla avaruuteen. Avaruustutkimuksen historia ja tekniikka. Otava.

Tähtitieteen dosentti Hannu Karttusen Matkalla avaruuteen tutustuttaa avaruuteen lähetettyjen laitteiden ja alusten historiaan, niiden rakentamisen vaiheisiin ja laitteiden avulla saatuihin tuloksiin, mutta myös ihmisiin avaruustutkimuksen takana. Muistamme Armstrongin ensi askeleet Kuun pinnalla, mutta moniko tietää, kuinka kova kilpajuoksu sekä idässä että lännessä sitä edelsi ja on seurannut? Eri alojen huippututkijat paneutuivat vuosikymmenten ajan rakettitieteeseen ja sen liepeillä tapahtuneisiin tieteellisiin läpimurtoihin. Karttunen ei vain listaa tapahtuneita, vaan kertoo miten ja miksi mitäkin tapahtui. Karttunen on armoitettu tarinankertoja, joka osaa tehdä tietokirjasta vetävän lukukokemuksen; kirjaa lukee kuin jännityskertomusta. Matkalla avaruuteen on tutkimuksellisesti kiinnostava ja monipuolinen teos. Upea kuvitus tukee kirjan sopivuutta myös maallikolle, jopa avaruudesta kiinnostuneille lapsille. Erilaisten lukijoiden tavoittaminen on haastavaa, ja siinä Karttunen on onnistunut.